10.9.

 

Uskomaton t-paitakeli yhä vielä. Kosteaa. Home kukkii. Mutta ihmeen kaupalla pilssissä ei paljoa vettä.

 

17.9.

 

Gåsikselle tultu illanviettoon. Vain kokeeksi päästään purjehtimaan. Yllättävä, turhankin äänekäs säpinä täällä.

 

18.9.

 

Aurinkoista ja melkein tyyntä. Ihan hiki tulee. Notskiteltiin, saunottiin ja vietettiin kiva ilta Selinan porukan (Mauri, Pia ja Eeva) kanssa.

 

25.10.

 

Jätän auton Suomenojalle ja fillaroin Skataan hakemaan veneen. Kaunis nostopäivä, mutta flunssainen olo. Siksi onkin hauskaa, että löytyy poju roiskimaan jo kovin mähmäisen pohjan puhtaaksi. Pitkästä purjehduskesästä on jo merkit siellä.

 

Silja 30.10.2011:

Kesä 2011 summa summarum:

Kesää 2011 voin kuvata yhdellä sanalla - antoisa. Tutuksi ovat tulleet niin Viron kuin Latviankin perimmäiset kolkat ja eristäytyneet saaret. Ero sekä Tallinnaan että Riikaan on valtaisa, kun käyskentelet pienen kylän raitilla ja koko saarella on vain 56 asukasta. Kauppapuoti ja kylän baari toimivat näidenkin vähäisten asukkaiden kokoontumispaikkana. On ilo katsoa sitä rupattelua, kun kaupan makkaratiskin vieressä vaihdetaan kuulumisia pienellä jakkaralla istuen ja ukoilla on jopa olutpullot kädessään. Kuinkahan kauan siitä on, kun tämä oli mahdollista meillä Suomessa?

Turistit ovat vielä harvinaisia näillä seuduilla ja siksipä uteliaisuus herää paikallisissa, kun astut pieneen kauppapuotiin tai ihastelet maalaisidylliä kylätiellä. Jotkut jopa uskaltautuvat yrittämään kontaktia, mutta silloin tarvitaan jo käsiäkin avuksi, sillä yhteistä kieltä ei ole vaikka asiaa riittäisi. Täällä ei suomella ja englannilla selvitä. Eräs paikallinen entinen merimies oli sentään Suomen ja Ruotsin satamissa usein käytyään opetellut ne tärkeimmät eli "kära" ja "perkele". Jos vertaa tätä maaseudun elämänrytmiä Viron ja Latvian pääkaupunkeihin niin vastakohtaisuudet lyövät päin kasvoja. Kiireettömyys ja paikallisten (jopa) ystävällisyys ovat outoja käsitteitä niin Tallinnassa kuin Riiassakin. Ilmankos reissun aikana tehty PAKOLLINEN päivä Tallinnassa tuntui ahdistavalta.

Veneen varustuksen suhteen paljastui muutamia puutteita kesän aikana, mutta kaikki on onneksi korjattavissa seuraavaa kesää ajatellen. Ehkä seuraavana kesänä korjaantuu myös tilanne kielen suhteen ja käsiä käytetään muuhun kuin puhumiseen, sillä kesän kokemuksien innoittamana olemme aloittaneet Viron kielen opiskelun.

Tule jo kesä 2012!