17.7. lähtö Ruhnusta 10.30, saapuminen Rojaan Latviaan 15.40

Ruhnu-puhnu jää taakse. Höykytystuulet sieltä sun täältä olivat tänään hellittämässä, mutta aluksi pärskytti. Kovin vastainen oli tuuli, täytyi siis pärisyttää Jammua. Loppumatkasta tuuli kääntyy lounaasta luoteeseen ja päästään vielä kunnolla purjehtimaankin. Rojaan on helppo tulla aallonmurtajasta kalasataman ohi sillan kupeeseen. Joki alkaa tästä, joten Aegir saa maistaa ihan makeaa vettä. Löydämme tuurilla oikean gourmet-ravintolan. Mikä valtava ero Ruhnun baarin ylihintaisiin pöperöihin, joita höystettiin vielä kauhuksemme (oli mennä pala väärään kurkkuun) Jari Sillanpäällä. Kuppilassa oli sen luokan äänentoistopöntöt, jotka tarvittaessa lennättäisivät katon ilmaan, jollei tuuli ole ehtinyt sitä tehdä. Ruhnun satamassa eivät veneet olleet pelkkiä näyttelyesineitä. Selvästi vaati jo oikeaa purjehdusasennetta saapua tänne. Rojan laituri on hinnoiteltu pidempiaikaiseen säilytykseen, mikä ajatus juuri nyt houkuttelee.

Ainoa harmi tänään on GPS, jonka näyttö näkyy vain osin. Se on epäilemättä saanut ämpärillisen vettä jos toisenkin. Noh lukeehan toisaalta Riianlahden kartassakin Latviyskaya S.S.R.

Roja. Sataman nimi kuulostaa eksoottisemmalta kuin se onkaan. Ihan kuin olisi Espanjassa, jos ei i-kirjainta olisi jätetty pois. Mutta tämä on aitoa Latviaa se täytyy uskoa.

 Rojan pikkuruinen satama

 

18.7.

Oleskelua tässä pienessä viehättävässä kaupungissa. Ihmiset osaavat onneksi yllättävän hyvin englantia ja hintataso on edullinen jopa verrattuna Viron ns. syrjäisiin kolkkiin. Täällä on useita ruokakauppoja, mutta silti edelleen liha ostetaan lihakaupasta ja kala kalakaupasta.

Kalaa saa kalakaupasta!

 

19.7.

Ostettiin kaksi yötä lisää Rojaan ja täällä satamassa seuranamme ovat vain latvialaiset ja muutama sakasalainen vene. Suomalaisia ei näy. Käytiin syömässä jälleen ihanassa " Osta Puse" - ravintolassa, jossa hienot pihvit saa pilkkahintaan.

 

20.7.

Tänään mentiin bussilla Kolkaan, jossa sijaitsee yksi Latvian kuuluisimmista luonnonpuistoista. Miten kaunista voi olla rannalla ja metsässä, kun näitä koskemattomia paikkoja katselee! Täällä ei ihmisen käden turmelus näy.  Kolka on kuitenkin niin piskuinen  paikka, että tulee mieleen ajatus, että mistähän Suomen kielen kolkka on saanut nimensä.

21.7.

Latvialaisilla on pieni laivasto Rojassa, eli noin puoli tusinaa venettä. Niistäkin kaksi on charter-toiminnassa. Matkoja luvataan tehdä Ahvenanmaalle asti. Tässä lahdella enimmäkseen näyttävät harvakseen pyörivän. Vakioporukka käy rannassa pällistelemässä ja säätämässä veneitä, muttei lähde minnekään. Satamakapteenina on nuori poika, joka juttelee mukavia ja suosittelee nähtävyyksiä matkaoppaan ottein. Täällä voi muun muassa ihailla kivistä rantaviivaa (!), joka näillä hiekkalakeuksilla lienee harvinaisuus. Ja mehän juuri sitä olemme vailla muutaman sadan merimailin jälkeen:) . Poika on pomon tiukassa talutusnuorassa, sen, jonka veneen vieressä laiturissa killumme. Satama on rauhaisa kalanhajuinen herran kukkaro. Viereiselle sillalle pysähtyy jokainen katselemaan maisemaa, johon itsekin kuulumme. Siihen tottuu, mutta vain osin. Vierasveneitä käy Saksasta ja Ranskasta saakka. Ranskan purren nimi on tietysti L´Emmanuelle. Mitähän Emmanuelle mahtaa tykätä konttiin sijoitetusta suihkusta? Hänen sinne sipsutellessaan viemäri saattaa äännellä kuin suurempikin sammakko. Muuten on kyllä aivan siistiä. Pari markettia on aivan vieressä ja lounaspaikka, missä 7 eurolla kaksi syö itsensä kylläiseksi. Upean beachin suunnassa obn luksuksempi ravintola. Herkkuillallinen kahdelle juomineen irtoaa 15 rahalla. Tämä on tyypillinen käyntisatama, joka turhaan houkuttelee puolen hinnan vuorokausilla kahden yön jälkeen. Vain me olemme viipyneet kokonaista neljä yötä, jolloin viimeisistä maksamme vain 6 euroa.

Kumiveneellä olemme käyneet pienellä jokiretkellä ja bussilla kaukaisimmassa Kolkassa, mikä todella on Latvian pohojoisin kärki.

Satamassa tuoksuu melkein tuore kala. Ukkonen pieksee meitä viimeisenä yönä. Kännykkämastoon on iskenyt salama. Kumivene on aamulla puolillaan sadevettä. Leppoisa paikka muuten, tosin täällä tuntuu sikiävän tolkuttomasti partiolaisia. Jopa ruotsalaisten meripartiolaisten laiva pöllähtää tänne suoraan Gotlannista. Häipyvät tosin yhtä äkkiä kuin tulivat.

Latvialaisia ainakin opetetaan pissaamaan. Osataanko me ilman ohjeita?

 

12.00-16.05

Vene olikin jämpähtänyt Rojan mutaan. Herra satamakapteeni tuli hieman avustamaan ja saatiin kuin saatiinkin paatti irti. Alkuun tulee vastaan vanhaa maininkia, jonka kyllä viriävä itätuuli nujertaa. Koneella on rämisteltävä, vasta loppupätkästä onnistuisi purjein, muttei enää jaksa. Verkkoja saa kierrellä ja niemen oletettua matalikkoa ennen Mersragsia. 13 latia maksaa, eli noin 16 euroa, ilman että palvelu paranee. Satamassa on osin NL-aikaisia rupsahtaneita rakennelmia, osin uutta, kuten tämä vieraslaituri. Sähköjä ja vesiä saa silti hakea kaukaa. Vesi satama-altaassa kyllä on puhdasta ja jälleen jokisuun makeaa. Pulahdan oitis, Silja perässä. Sataman poika käyttää hakemassa bensaa. Muutoin joku ilkeäkielinen lukisi paikan: Persrags. Ilahduttavaa, että ollaan saatu sentään gepsin näyttö kuivattua luettavaan kuntoon. Huomenna matka jatkuu.. joko Riikaan asti....