Niilon toiseksi viimeinen iltakävely Haapsalussa

 

7.7. Haapsalussa

Niilo viety bussilla Tallinnaan ja Suomen laivaan. Kaupunki alkoi pian ahdistamaan ja oli kiire takaisin Haapsaluun, jonne saavuimme iltasella.

 

8.7. lähtö Haapsalusta 16.00

Viereisen veneen porukka piti bileitä aamukuuteen asti ja unet jäivät siis vähiin. Käymme hakemassa ruoka- ja juomatäydennystä ja lähdemme kohti Hobulaidia, johon jäämme ankkuriin. Mikä ihana rauha!

 

9.7. lähtö Hobulaidista 10.20

Makoisien yöunien jälkeen jatkamme matkaa. Sama helle jatkuu jo toista viikkoa ja meri on autereinen. Koneen avulla saavumme Kessulaidiin ja vesi riittää juuri ja juuri pitämään veneen pinnalla. Kiviä ei onneksi liiemmälti ole. Ajatus matkasta Ruhnuun kangastelee mielessä. Jospa seuraavana aamuna sitä kohti.

Illalla kuului outo ääni ggsssch wroom. Äkkiä sammuivat taivaan valot, tuuli vaikersi vanteissa ja vene tärisi. Satoi hetken aikaa, mutta puolen tunnin jälkeen oli aivan tyyni.

 

10.7. Lähtö Kessulaidista 10.45

Tuuli etelästä masentaa innostuksen lähteä Ruhnuun. Päätämme mennä Kuivastun satamaan Muhussa. Mutta mitä ihmettä! Vierasvenesatamaa ei ole enää olemassakaan vaan ainoastaan matkustajalautta, joka sahaa mantereen ja Muhun väliä. Vastapäinen Virtsun satama voittaa ja sinne siis.

 Petri matkalla tutustumaan Kessulaidin villiin luontoon

 

11.7. Lähtö Virtsusta 6.30, Roomassaare 21.20

Aikaisen heräämisen jälkeen päämäänä on Ruhnu ja sinne yritämme puskea kunnes Riianlahden suulla tuuli yltyy jälleen vastaiseksi. Kolmen tunnin kryssimisen jälkeen toivottomuus herää ja pistämme veneen piihin. Kahvinjuonnin lomassa teemme uuden strategian ja kohteeksi tulee tuulien mukaan Saaremaa ja siellä Kuressaare. Emme osaa aavistaakaan kuinka rankka reissusta tulee. Otamme koneen apuun ja iso purje on myös ylhäällä. Tuuli yltyy kovaksi ja vastaiseksi ja juuri, kun olemme saavuttamassa Kuressaaren satamaan menevän väylän suun niin bensa loppuu. On mahdotonta mennä pelkillä purjeilla kapeaa ränniä pitkin vierasvenesatamaan pimeällä. Niinpä jälleen muutos matkaan. Läheinen Roomassaaren satama ottaa meidät vastaan, kun täysin purjein karautamme pikkuruiselle laiturille. Täyden kympin suoritus! Etteivät vaikeudet olisi tähän loppuneet niin satamakapteeni ilmoittaa, että yöllä klo 02.00 satamaan tulee 200 purjehtijaa juhlimaan purjehduskilpailun päättymistä! Suosiolla siirrymme aallonmurtajan toiselle puolelle ankkuriin. Saimme sentään bensatäydennystä. Ystävällinen satamakapteeni soutaa vielä myöhemmin luoksemme kysymään, että onko kaikki ok. Vitsailin Petrille, että hän tulee varmaan vielä aamulla eväskori mukanaan ja tuo juhlijoiden jättämiä ruokia ja juomia nautittavaksemme. Vihdoin lepoa 13 tunnin purjehduksen jälkeen.

 No näin huonosti ei asiat kuitenkaan olleet!

 

12.7. Kuressaare n. 11.00

Yöllä tuulee villisti ja tuuli yltyy lähes myrskylukemiin. Onneksi ankkuripaikkamme on suojaisa ja saamme kunnon yöunet. Aamiaisen jälkeen siirrymme Kuressaareen, johon on vain puolen tunnin matka. Ihanaa tuntea taas maa jalkojen alla! Täällä vietämme muutaman päivän ja josko sitten saavutamme sen seuraavan etappimme eli Ruhnun. Saattaa olla, että kunhan jalkamme täällä tarpeeksi vetreytyvät, niin tanssimme vaikka Saarenmaan valssia siis pyöritä kieritä pellavapäitä...

 Kuressaaren keskustan idylliä