2.7
 

Matkalla jossain...

Mietimme, miksi lokikirja.

Niinhän se on, tutkaheijastimista, kaiuista ja satelliiteista huolimatta,

että valkea kohta kartassa, terra incognito, on maa, joka valuu sormiemme läpi,

eikä ilman kirjoitusta mitään jälkeä jää.

Raaputa siis paikkasi karttaan, meren syliin, sydämesi täydeltä pohjoisen korkeutta

ja etelän syvyyttä.

Lähtö 9.20, Lohusalu 19.40

Aegir laukkasi kuin villiaasit kevätkedolla yli 5 solmun keskinopeudella sivumyötiksessä (idästä). Vain kuvitelmat Dirhamiin menosta osoittautuvat utopistisiksi. Vauhtia sai parhaiten ottamalla hieman eteläisemmän kurssin. Niin paukahti yllättäen ensin Naissaari näkyviin. Itse Lohusalun väylä oli kehnosti merkitty pelkillä pikku linjoilla, ei tosin ollut paljoa pelättävääkään.

Siljan huom: Hernekeiton keittäminen veneen ollessa 5 solmun nopeudessa ja kallellaan onnistuu sekin näköjään.

3.7.

Öhtutantsut alkavat illalla. Paikalliset pelimannit ovat hyvin suosittuja. Rauhoittuu puoleen yöhön mennessä. Päästään kuumaan saunaan, muuten jäädään illalla omien eväiden varaan. Tänään käytiin kävelyllä leppoisan rauhaisassa kylässä, mutta poodi oli aikoja sitten lakkautettu. Baariin sentään päästään loistolounaalle, mikä osoittautuu tosi tarpeelliseksi myöhemmin. Lohusalussa on ilmavuutta ja avaruutta, vaikka satama toisaalta on kuin häkissä olisi. 14-16.50 ajetaan koneella Paldiskiin. Muistitiedon mukaista vierasvenesatamaa ei lopulta lainkaan löydy. Koko porukka on sippinä, niinpä jäädään ankkuriin heti satama-alueen ulkopuolelle.

4.7 lähtö 10.20, Haapsalussa 21.20

Miehistö oli alkuun hieman myrtsinä, kun eilen lähtiessä oli kaksi vesisäiliötä tuhoutunut ja pilssivesi vain lorisi putkissa päätyen aina takaisin pilssiin. Paldiskin ”takapiha” tuntui myös alkuun hieman hassulta rahtisatamaympäristöineen. Ankkuri kuitenkin piti, kiviä ei ollut. Kippari hankki nälkiintyneelle miehistölle muonaa ja juomaa 4 km jalkapatikalla. Uudella kumiveneellä pääsi helposti maihin veneeltä.

 

Heti selillä saatiin myötis, vielä ”Dirhamin käännöksen” jälkeenkin tuuli ihmeellisesti seurasi ahterista. Pilvet ympäröivät, mutta aurinko oli meille armelias, mitä nyt jouduimme puoleksi tunniksi sumulauttaan. Niilo trööttäsi paineilmatorvella, josta lähinnä itse aina säikähdimme. Haapsalun eräät linjat johdattivat meidät harhaan ja koukittiin mutaa. Kierto, uusi yritys ja vihdoin ovat uupuneet, hieman kiikkuvat askeleet maissa.

6.7.

Sieltä täältä kuuluu ajoittain kitinää ja vikinää, kun sähköt toimivat miten sattuu, eikä vesi kulje aivan toiveitten mukaan. Onhan tämä toki yhä keskeneräinen projekti ja matkalla paljastuu koko ajan puutteita. Niinpä edes samanaikaiset putkimiehen -ja sähkömiehen kädet eivät riitä. Uh ja puh. Kuvittelin että tämä on vain purjevene. Mutta tämä on ihme avaruusalus, missä tapahtuu jatkuvasti kaikkea outoa ja arvaamatonta. Olisikin niin yksinkertaista, että vain nostaisi purjeet ja antaisi palaa kohti rannatonta ulappaa. Pää jäisi kotinaulakkoon ja asentajan rukkaset naulaan.

Siljan huom: Maakrapuilua Haapsalussa 4.7. - 8.7. Vesiongelmaan keksittiin ratkaisu ja sen osalta huoli ohi. Pizzataivas aukesi ja päästiin Pizza Grandeen. Huomenna bussilla Tallinnaan ja Niilo kotiin Suomeen.

 

P.s. Kaksi viimeistä kuvaa on Niilon ottamia upeita otoksia.