10.9.

Uskomaton t-paitakeli yhä vielä. Kosteaa. Home kukkii. Mutta ihmeen kaupalla pilssissä ei paljoa vettä.

17.9.

Gåsikselle tultu illanviettoon. Vain kokeeksi päästään purjehtimaan. Yllättävä, turhankin äänekäs säpinä täällä.

18.9.

Aurinkoista ja melkein tyyntä. Ihan hiki tulee. Notskiteltiin, saunottiin ja vietettiin kiva ilta Selinan porukan (Mauri, Pia ja Eeva) kanssa.

25.10.

Jätän auton Suomenojalle ja fillaroin Skataan hakemaan veneen. Kaunis nostopäivä, mutta flunssainen olo. Siksi onkin hauskaa, että löytyy poju roiskimaan jo kovin mähmäisen pohjan puhtaaksi. Pitkästä purjehduskesästä on jo merkit siellä.

Silja 30.10.2011:

Kesä 2011 summa summarum:

Kesää 2011 voin kuvata yhdellä sanalla - antoisa. Tutuksi ovat tulleet niin Viron kuin Latviankin perimmäiset kolkat ja eristäytyneet saaret. Ero sekä Tallinnaan että Riikaan on valtaisa, kun käyskentelet pienen kylän raitilla ja koko saarella on vain 56 asukasta. Kauppapuoti ja kylän baari toimivat näidenkin vähäisten asukkaiden kokoontumispaikkana. On ilo katsoa sitä rupattelua, kun kaupan makkaratiskin vieressä vaihdetaan kuulumisia pienellä jakkaralla istuen ja ukoilla on jopa olutpullot kädessään. Kuinkahan kauan siitä on, kun tämä oli mahdollista meillä Suomessa?

Turistit ovat vielä harvinaisia näillä seuduilla ja siksipä uteliaisuus herää paikallisissa, kun astut pieneen kauppapuotiin tai ihastelet maalaisidylliä kylätiellä. Jotkut jopa uskaltautuvat yrittämään kontaktia, mutta silloin tarvitaan jo käsiäkin avuksi, sillä yhteistä kieltä ei ole vaikka asiaa riittäisi. Täällä ei suomella ja englannilla selvitä. Eräs paikallinen entinen merimies oli sentään Suomen ja Ruotsin satamissa usein käytyään opetellut ne tärkeimmät eli "kära" ja "perkele". Jos vertaa tätä maaseudun elämänrytmiä Viron ja Latvian pääkaupunkeihin niin vastakohtaisuudet lyövät päin kasvoja. Kiireettömyys ja paikallisten (jopa) ystävällisyys ovat outoja käsitteitä niin Tallinnassa kuin Riiassakin. Ilmankos reissun aikana tehty PAKOLLINEN päivä Tallinnassa tuntui ahdistavalta.

Veneen varustuksen suhteen paljastui muutamia puutteita kesän aikana, mutta kaikki on onneksi korjattavissa seuraavaa kesää ajatellen. Ehkä seuraavana kesänä korjaantuu myös tilanne kielen suhteen ja käsiä käytetään muuhun kuin puhumiseen, sillä kesän kokemuksien innoittamana olemme aloittaneet Viron kielen opiskelun.

Tule jo kesä 2012!

Skata-Brokholmarna

Lähdettiin Niilon kanssa etelä-lounaistuulta uhmaamaan. Kryssien ja välillä konetta soitellen siksakataan Porkkalaan päin. Tuuli on aluksi laiska, kunnes piristyy sadekuurojen myötä. Ankkuri pitää hienosti Brokholmilla, valmiit lenksut odottavat köysiä vanhastaan tutussa ”piilopaikassa” niemennöpykän takana. Pikku vihmasta ei välitetä. Pystytetään pallogrilli ja makkaroidaan. Sade ei enää jaksa, mutta me vain jaksetaan.

10.8. klo 12.40-18.50

Alun kryssitaipale heikossa tuulessa vaihtuu Porkkalanselän reippaampaan s/w sivutuuleen, joka hyvin yhdellä halssilla meidät heittää Barösundiin. kaikkea muuta löytyy satamasta, vain se sähkö jää toivomuslistalta puuttumaan. Aurinko on paistellut yön rankkojen sateiden ja ukkosen jälkeen.

11.8. klo 10.20-13.20

Sataa ja paistaa, usein samanaikaisesti. Tuuli on ollut jälleen vaisua, mutta puuskissa yltyy jo napakaksi. Tässä Tammisaaren ”sisärännissä” juuri sen verran kokeillaan purjehtimista, että saadaan fokka kuivattua. Kunnolla aletaan lepattaa vasta Byxholmenin kyljessä. Tässä aikaa tapetaan ja kuivatellaan kamoja, lossiranta kun olisi perin tylsä. Barösundissa on tehty parannuksia. Uusi, edullisempi puoti on ilmestynyt. Euron kolikolla pääsee kunnon vessaan, suihkuun tai jopa pyykkikoneelle. Tässä tapauksessa ei hullumpaa, muuta satamamaksua kun ei peritä. Vaihto (Niilo maihin, Hessu matkaan) tehdään 200m Skåldön lossirannasta laiturissa, mitä joku täti mustasukkaisesti valvoo. Onpa kumma..vielä epäystävällinenkin. Enää ei jaksa purjehtia tästä eteenpäin, puksutetaan Byxholmeniin saunaan. Pöllytellään yöllä hiukan sammalia. Hieno, jo hyvin pimeä yö. Meillä on komea notski ja öljylamppu oksanhaarassa.

12.8. Björkskärille

Tänään purjehditaan koko matka ilman moottoria! Tuuli on levoton, läpsymässä idän ja etelän välissä. Kompassi saa hepulin kahdesta hernaripurkista..etelä ja pohjoinen vaihtavat paikkaa. Lidliin valitus ja heti! Kaunis purjehdus ja sievä saari.

 
13.8.  klo 8.45-11.40

Koillistuuli antaa hetken purjehtia. Kartoitetaan hissukseen ajamalla Björkskäristä oikotie sisäväylälle. Oikaisee muuten tosi paljon. Aika paljon soveltamista laituripaikan hakemisessa täällä Tammisaaren Ormnäsin luona. Hessu lähtee kotiin ja itse lähden Elmerin synttäreille.

klo 17.00-20.15

Yritän vielä lipua heikoissa, kovin itäisissä tuulissa. Tyyntyy lopulta kokonaan ja jään ankkuriin Björkholmenin kohdalle lähelle Skåldön lossia. Jo on mielikuvitusta saarten nimien keksimisessä!

14.8. klo 9.15-15.20

Myrskylyhdyn roikottaminen perässä osoittautuu varsin tarpeelliseksi, sillä päristelijäpojat ajelevat läheisellä väylällä yötä myöten. Aamulla herään maston kolinaan. Jään vähän väsyneeksi ja kahden tunnin kryssin jälkeen (E-tuuli) jään ankkuriin kahville. Muutama tunti lisää puurtamista ja oikea käsi on jo kipeä. Ei tämä ole enää huvia, itätuuli on puuskissa kova ja ketsuppipurkki lentää.

Tiukkaa tikkaamista sisäväylällä, joka on aika kapea paikoin. Yhdestä kaislikkorannasta löytyy sitten se kivikin. Laitan purjeet pakkiin, muttei auta. Koneella irtoaa, mutta moottoriveneen aallot ehtivät hakata.

Sitten ei tosiaankaan enää huvita jatkaa. Isohkon Strömsöön taakse ankkuriin. Tuntuu ettei tukkiankkurikaan pidä!

Kun Nautikatti lähtee luultavasti ainoasta rantautumispaikasta tällä lahdella, menen oitis heidän paikalleen.

15.8. klo 9.20-12.50

Nuhjuisesta aamusta tulee pilvipouta. Tuuli ei ole kyllä tyyntynyt vähääkään. Toki tuoreilla voimilla on lystiä purjehtia, mutta Espoo ei silti näillä krysseillä juuri lähesty. Kahvittelutauolla päätän jättää veneen Barösundiin. Onpahan hyvä laituri, vaikka kehnot jatkoyhteydet. Jään tänne yhdessä folkkarin kanssa.

19.8. klo 17.20-19.10

Lähdetään viikonloppureissulle. Ensin epämääräisiä väyliä Golisnäsiin, miehistönä Silja ja Elmeri.

Elmeriä janottaa

21.8.

Golisnäs on aika leppoisa paikka. Yleiseen saunaan pääsee eurolla, oman saa kympillä. Saunottiinkin omalla vuorolla ja uitiin vielä mukavan lämpimässä vedessä. Akkuun saatiin sähköä (3e), vaikka laturin mittari onkin pimeenä. Eipä se lopulta ladannut ollenkaan.

Koko ajan on ollut lämpöistä, viime yönä tuli jopa hiki. Matalapaine sivuutti meidät, mutta toissayönä tuli vain pari tippaa. Koillistuuli sen sijaan yltyi niin kovaksi, ettei huvittanut eilen lähteä mihinkään. Loppukesän tapaan lentelevät sudenkorennot. Yllättävän paljon porukkaa täällä, toisaalta ei ihme näillä palveluilla.

Elmeri jää Inkooseen. Jatkamme parin tunnin verran koneella Sommaröhön. Vasta nyt toteutan Maurin vinkin, joka on varmasti jo 20v. takaa. Saari on jännittävä kuin mikä, mutta sellaista rantautumispaikkaa ei löydy, että keulasta pääsisi helposti hyppäämään maihin.

22.8.

Tästä saaresta (mökin vieraskirjasta) ei ilmene, kuka paikkaa hallinnoi. Kolme tupaa on raunioina, yksi kunnossa ja eräkämpän oloinen lavereineen. Varustus on sellainen, että talvellakin voi poiketa, jos tänne asti pääsee. Upeat on kalliomuodostelmat ja pirunpellot. Porkkala- Kallbådan näkyy suoraan etelässä. Alkuun näyttää, että laguunissa olisi sorapohja, ankkuri ei nimittäin tahtonut pitää. Tämä pohja koostuukin pikku simpukankuorista.

12.20-20.00

Tuulet etelän ja koillisen väliltä yleensä aina kääntyen meitä vastaan. Painiskellaan kotia kohti. Alkaa sataa ja pian myös ukostaa.

Viimeinen aamu Haapsalussa

4.8. Lähtö Haapsalusta 6.50-19.40 saapuminen Ristnaan

Päivä kuluu meduusoja katsellessa ja hylkeitä bongatessa. Voosi Kurkin jälkeen kellutaan ainakin tunti, ennen kuin alkeellisinkaan tuuli alkaa. Miten kuten päästään Dirhamin kohdalle, mistä sitten saadaan parempi kurssi itään. Lahden ylitystä ei tällä heikolla lounaistuulella ajatellakaan. Leppoisan purjehduksen jälkeen kellahdetaan tähän säätiedotuksista kuuluisan Ristnan kylän tuntumaan meduusojen syleilyyn.

5.8. Lähtö Ristnasta 9.45-23.40 saapuminen Porkkalaan

Otettiin riski ja jäätiin avotuuleen ankkuriin. Tuuli kuoli pois, Ristna oli suosiollinen vähäistä kiikuttavaa maininkia lukuunottamatta. Aamulla alkoi tuulla ennustusten mukaisesti liki etelästä ja pääsimme lahdelle sivumyötiksessä. Tuuli ailahteli mutta jaksoi. Gepsin näyttö alkoi olla täysin puuroontuneessa tilassa. Jouduttiin näin pitkään arvailemaan, missä kohtaa Porkkalan selkää olimme. Pimeys meidät lopulta niemen kohdalla yllätti. Jonkun matkaa pääväylää seurattuamme päätämme jäädä ankkuriin pikku Mickelskärin taa.

6.8. Lähtö Porkkalasta 8.50-12.00  saapuminen Espooseen

Ormholmen se ankkurisaari olikin. Ei ollut tosiaan lystiä haistella kareja yöllä. Vältettiin silti enimmät kolistelut. Hikisen nihkeinä sammahdetaan petiin. Aamun terhakka etelätuuli puskee meidät vauhdilla kotisatamaan, aika juhlallisen tuntuisesti sittenkin. Nyt lepoon ja rauhaan.

Riian merenneito

Skulte aamulla klo 07.00

29.7. - 30.7. Kuivizissa
 

Kuivizi osoittautui varsin luksukseksi paikaksi. 15 latin (n.20e)hinnalle tuli vastinetta upeista suihkutiloista ja kelpo laiturista, jolla saattoi vaikka paljain jaloin sipsuttaa. Hotellin ravintolasta sai hyvin valmistettua ruokaa. Sen sijaan klubirakennus oli vain osin käytössä. Sääli sinänsä uutta pytinkiä ja hienoa terassia. Bensaa haettiin kävelemällä tonkien kanssa 4 km Salcagrivaan asti. Täysinä niitä ei edes kuviteltu kantavamme takaisin, mutta taksi maksoi vain 2,5 latia. Siihen hintaan kotomaan kuski ei häntäänsä heilauttaisi. Varsin romanttista oli istuksia lämpiminä ja pimeinä tämän sataman ruohikkoisessa rauhassa. Eilen olimme jopa ainoat vieraat, vaikka tämä on yksi Latvian parhaiten varustettuja vierassatamia. Tänään paistoi taas aurinkoinen. Lounaistuulella päästiin kevyesti 2/3 matkasta, kunnes tuuli väsähti ja kääntui lopulta pohjoiseen. Päästiin ankkuriin tähän Kihnun sataman edustalle lähelle Rock-nimistä rantaa.

Ei latin latia jäänyt, kun ostelimme Veikalsista (pikku elintarvikekauppa) viime hetken eväät. Puodin tätönen ilahtui, kun jätimme tiskille viime hilut.

Riianlahti on hassu tuulten noidankattila, missä harvoin on vallitsevaa tuulta. Sen sijaan joku neropatti saattaisi löytää säännönmukaisuuksia tuulen kääntymisessä iltaan mennessä.

Pouta on näköjään tiukassa, kun jo taas kehittää ukkosrintamaa mantereen suunnassa. Viimeinen yö Latviassa ja naapurissa häämöttää jo Viro.

Kuivizin aallonmurtaja

31.7. Lähtö Kuivizista 9.25-20.05 saapuminen Kihnuun, Viroon
 

Eka yö Kihnun saarella oli ankkurissa rauhaisa. Koillistuuli ei huvittanut jatkoa ajatellen, niinpä mentiin eilen aamulla ihan satamaan. Olipa surkeuden huippu! Laiturityömaa oli täydessä käynnissä ja mekkala karmiva. Veneet oli kylkikiinnityksellä ja meidän pakko viedä tuulen puolelle. Siinähän kylkilauta saikin vaurioita, kun maininki alkoi höykkyyttä suojatonta satamaa ja laiturinrämää. Ei kyllä näissä oloissa suostuttu kahta kymppiä maksamaan ja kymppi kelpasikin.

Kivaan kylän baariin tutustuttiin. Illalla vielä rantakävelyllä hietikoilla käytiin ja Rock-city baarissa leirintäalueella. Rock-nimellä ei muuten oli suoranaista tekemistä kyseisen musiikkilajin kanssa. Sen niminen laiva on noin sata vuotta sitten haaksirikkoutunut kyseiselle rannalle. Tänä aamuna lähdettiin liikkelle ahtaasta kolosta vasta, kun naapuritkin lähtivät.

Suurin osa päivästä vallitsi ihan mukiinmenevä tuuli, eikä tämä koillinen hullumpi ollutkaan. Aluksi oli reivi ja myrskyfokka. Tuuli heikkeni sittemmin, mutta Virtsua lähestyessämme kiihtyi puhuri uudelleen. Vastatuuleen paukutettiin koneella, pärskyi ja tuli vilpo. Ei siis helpolla päästy tänäänkään. Jäätiin ankkuriin paikkaan, jota kokeilin Minettellä kerran aikaisemmin. Tätä rauhaa höykyytyksen jälkeen kaivattiinkin.

Petri Kihnussa

Kihnun rakastavaiset

Kyläbaarin hanoissa löytyy Kihnussa

1.8. Lähtö Kihnusta 10.00-17.40 saapuminen Virtsuun  

Alla oli reippasti vettä (aamusukelluksella kävi ilmi). 10 senttiä kellumiseen, toiset varalle. Haettiin lisää bensaa Virtsun satamasta. Vastatuulessa löpöä myös kului, joten Rukkirahusta lähtien jouduttiin armottomaan kryssiin ihan säästösyistä ja vain satamamanööverit tehtiin konein.  

2.8. Lähtö Virtsusta n. 10.00-18.00 saapuminen Haapsaluun

Siljan kirjoitelmaa:

Haapsaluun saapuminen on aina yhtä mukavaa. Jälleen päästiin pizzataivaaseen ja olo tuntuu niin ihanan kotoisalta tässä Viron pikkukaupungissa. Pitkä purjehdus vaatii kuitenkin veronsa ja kaksi yötä ostetaan suosiolla tänne Veskiviigin täyden palvelun satamaan.
 

3.8. Haapsalussa

Suoranaista laiskottelua ja shoppailua Haapsalussa. Ihanan lämmin päivä jälleen kerran ja nautimme olostamme täällä täysin siemauksin.

 Haapsalun olutsieppo tuli jostain kumman syystä koko ajan veneellemme :)

Mikäs Mersragsissa oli leutona kesäiltana nauttia. Muutoin kyllä soi rälläkkä ja haisee kummalle. Aallonmurtaja ei jaksa edes kesyttää kaikkia maininkeja. Silja voi vähän huonosti. Raikas luoteistuuli auttaa kaikkiin vaivoihin. Vauhtia on neljä solmua. Seurataan rannikkoa Enguren niemen taa, missä yritetään ankkurointia, ekaa kertaa ”tukkiankkurilla”. Hyvin pitää, muttei ole mukavaa. Engureen siis. Lupaavaa. Ollaan tässä kahden saksalaisveneen välissä. Satamakapukin puhuu saksaa: fünf latis. Eli noin 7 euroa. Ollaan historiallisessa asuntolaivassa kiinni. Satama on aika räjähtäneen näköinen ja siksi kiintoisa. Täältä löytyi jopa muotti veneestä, jota olen ollut spaklaamassa!

 Enguren aallonmurtaja!

23.7 .Lähtö Enguresta klo 9.20-20.20 saapuminen Riikaan

Alkoi uuvuttava puskeminen läpi Riianlahden. Matkaa piti olla väylän alkuun 26.7 mailia. Siihen täytyy lisätä 10-15 lisää kryssimisten takia. Jokea ylös oli myös ehkä 4 mailia. Vielä silloinkin pärski ja vastatuuli painoi. Ensimmäisen kerran oli jopa kylmä. Sen aikaa kun hyvin purjehdittiin, tuuli oli navakka ja isoa oli reivattava. Lopussa ollaan puhki, kuin oltaisiin pidempikin reissu tehty.

Siljan ohjastamana kohti Riikaa

24.7.
 

Irtohuomioita:

Latviassa on turha etsiä 100% mehua. Vain viina on sataprosenttista, eikä ole niin pientä putiikkia, missä ei olisi kattavaa viinahyllyä. Siltikään ei huppelisia näy. Ostin makkaran, joka oli ainakin 125-prosenttisesti rasvaa. Olutta on joka lähtöön tosi hienostuneeseen makuun saakka ja niin montaa merkkiä, että maistelemista riittäisi viikkokausiksi. Hinnaltaan se on hiukan Viroa kalliimpaa, sitä kun ei paljousalennuksella löydä.

Engureen ei kannata tulla yöllä tai kovalla tuulella, sillä väylän syvää kohtaa ei ole aallonmurtajan sisäpuolella kunnolla merkitty. Riianlahdella oli huom. eilen myös aivan ihanaa purjehdusta, väsyneenä kirjaa vain sen rasittavimman puolen. Silja sanoi kerran iik, mutta oli urhea merinainen, vaikka aallokko paukkasi ja tuuli viuhui. Daugava-joki antoi tylyn ensivaikutelman Riikasta, muutenkin kuin ankaran vastatuulen takia. Joka rannassa on pikku satamia ja teollisuusrakennuksia. Matka keskustaan on pitkä ja moni purjehtii sen. Joki on leveä, mutta vastaan voi tulla vaikka risteilijä, rahtilaiva tai hinaaja.

Huvivenesatamat voivat sijaita aivan keskellä teollisuusaluetta. Tässäkin Andrejostan satamassa kolisevat ja tuuttaavat rahtijunat ja -laivat.

Kysyin Mersragsin satamapojalta vaihtoehtoisista satamista Riikassa. Hänen mielestään hinnasta huolimatta (mikä pelätyn 20 latin sijasta olikin vain kympin, eli noin 14 euroa) kannattaa mennä keskustan satamaan. Muuten joutuisi maksamaan taksimatkoista ja olemaan paikallisten keskuudessa. Olipa nippu ennakko-odotuksia turistista. Ensinäkin ihan varmaan nauttisimme bussimatkoista, jotka ovat vielä puoli-ilmaisia täällä. Jopa paikallisen viereen tohtisimme mennä, haluttaisi kuulla heidän aivoituksiaan. Kieli on vain niin hankala, eivätkä he ensikontaktia ota.

Toisaalta Rojan ”isäntäväki” piti satamaa aivan olohuoneenaan, eikä kunnioittanut yksityisyyttämme vähääkään. Kaiken huippu sattui täällä Riikassa aikaisin tänä aamuna. Ihmettelin kauheaa kolinaa. Vilkaisin ulos ja totesin vain Siljalle, että kas, merenneitohan se vain siinä. Silja luuli että uneksin, mutta kolina vain jatkui. Venäjää sujuvasti jo aamuvarhain puhuva nuori nainen oli käyttänyt tuosta noin vain uimaportaitamme. Ihan varmaan oli aiheuttanut muutaman naarmunkin Aegirin peräpeiliin pitämällä uimaportaita väärinpäin.

Ei naurattanut hetken päästä tämä tapaus: satamassa on kehno valvonta. Henkilökunta ei osannut englantia, kun yritin valittaa inhottavasta herätyksestämme raskaan purjehduksen päälle. Huomiseksi sain audienssin, jolloin varmasti puhun suuni puhtaaksi.

Andrejosta on loistavan suojainen paikka omassa altaassaan. Aisapaikkaan on helppo tulla. Mutta suihkut (kylläkin lämpimällä vedellä) ovat täälläkin konteissa ja laudat laiturissa kovin harvassa. Ja siis palvelukulttuurista ei tietoakaan. En sano sitä siksi, että sitä aina Suomestakaan löytyisi. Riikan muitakin kolmea satamaa kannattaa varmaan kokeilla. Niistä on vain ollut netissä kehnosti infoa. Täällä on monta matkan varrella tutuksi tullutta venettä. Kukapa ei lopulta päätyisi tänne. Saksalaisille tämä on vielä kohtalaisen matkan päässä, mutta Suomi kohtuuttoman kaukana. Sama pätee toisinkin päin. Silja tarjosi aivan namia lounasta ribsipaikassa. Sen jälkeen nukutti makeasti.

25.7.
 

Häviävällä hetkellä tuli mieleen, josko Riika olisi sen kummempi kuin nenäänsä noksauttava nuori neito, kuin taskuvarkaitaan viljelevä Barcelona tai mustalaisiaan hyljeksivä Helsinki. Ehkä merenneitoja todella yhä on olemassa ja satamassa vartiointia. Kaupunki voi olla kylmä, mutta ihmisistä tehty.

Hulabaloon jälkeen lopulta löytyi ymmärrystä: pieni rahallinen korvaus ja anteeksipyyntö. Merenneito paikallistettiin läheisestä veneestä. Aegirissa on kiva merenneito jo valmiiksi. Lämpeni päivä ja piirakkapuoti löytyi. Olusta ostettiin tsekkiläisen mitan mukaan. Ehkäpä muutama lasillinen myös vinkkua.

Siljan huomioita:

Riika. Tämä kaupunki näyttäytyi minulle ensimmäisen kerran vuonna 1986, jolloin vietin täällä neljä marraskuisen tihkuista päivää. Neuvostovalta piti kuria kaupungissa ja valuuttana toimi rupla. Leninin patsas hallitsi kaupunkia ja ravintoloissa (joita oli vain muutama) pöytävaraukset olisi pitänyt tehdä jo viimeistään edellisenä päivänä. Nyt tämä Riika-neitonen on pessyt kasvonsa ja jopa ehostanut ne. Leninin patsas on kaatunut ja tilalle on tullut vapautta ylistävä monumentti. Ravintoloita riittää joka kulmalle ja niissä käy tänään maksuvälineenä lati. Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet kaupungin yli.

Pakollinen turistikortti!

26.7.
 

Siilrryttiin Pilsetas yacht clubiin. Ei tullut parannusta, kun ehkä ”omaan rauhaan”. Aallonmurtajaa ei ole ja sataman melskettä on enemmän. Hinta on 15 latia eli 20 euroa. Vartiointi kyllä pelaa, muta suihkuja ja vessoja joutuu hakemaan ison pursiseuran talon kerroksista.

27.7.
 

Riikasta löytyy turistipostikorttimainen vanhakaupunki, jonka toriterassit varmaan ylläpitävät kaupungin mainetta kalliina. Mutta se on juuri niin kallis kuin haluaa maksaa. Meille tuotti yllättäviä vaikeuksia löytää tavallinen ruokamarketti. Tietenkin kunnollinen sellainen löytyi vasta eilen illalla, kun Silja halusi ostaa vain purkillisen ruoanlaittokermaa. Sitä löytyi hölskytysmedotilla, etikettiä kun ei tavaa erkkikään.

Riikassa on uusi, uljas liikekeskustansa sillan toisella puolella, siis tietenkin myös joen, joka kaikkea dominoi, vaikka onkin jätetty oudolla tavalla takamaaksi. Shoppailu, muuten kuin tarpeellisten tarvikkeiden osalta, ei meitä kiinnostanut. Eivät rullaportaat tai kiiltävät pinnat. Kaupunki ei ole mitenkään ihmeellinen tai erityinen. Meluisa ja ruuhkainen kyllä, lukuunottamatta muutamia oikein viihtyisiä puistoja.

Suomalaisia veneilijöitä oli satamassa meidän lisäksemme kaksi. Toisessa, purjeveneessä, oli ainakin viisi polkupyörää(!), joita miehistö sotki ahkeraan. Moottoriveneessä oli vaihto käynnissä: toinen porukka suoritti menomatkan ja uusi oli aloittamassa paluutaan Turkuun..vaihto suoritettiin autolla.

Kas näin on Riika meitä vuoroon kastellut, vuoroon käristänyt. Annetaan vuoro raikkaille tuulille.

Toinen puoli purjehtimisessa on aina satamaelämä, minkä merkitys tuntuu vain kasvavan pitkien kävelyiden ja rauhattoman ympäristön keskellä. Olemme sentään voineet virkistäytyä pulahtamalla Daugavaan omilta uimaportailta. Kaupunkilaisetkin uivat, mutta joutuvat käyttämään siihen kovasti mielikuvitusta, sillä ainuttakaan julkista uimapaikkaa en nähnyt. Joen vesi on joka tapauksessa ihan nestemäistä, elikkä uimakelpoista. Paikalliset muuten purjehtivat jokeaan suurella taidolla ja hartaudella. Missään muualla sitä ei voi tehdä suhteellisen suojassa. Tuulenpuuskat voivat silti olla täällä yllättävän ankaria.

Tuulen vieminä!

Vaikeuksien kautta voittoon

Lähtö Riikasta 11.05-17.45 saapuminen Skulteen

Jälleen kerran tuuli kääntyy vastaiseksi lähdön hetkellä. Meri on louhikkoinen, tukka nousee pystyyn. On meillä juustonaksukelitkin, mutta kohta ovat jo naksut kastumisvaarassa. Ukkosen pojat piirittävät lopulta koko lahden. Ihmeen kaupalla ehdimme alta pois Skulteen, kun taivas aukeaa ja pasuunat soivat. Toisella puolela on suljettu (rahti)satama, toisaalla vihertää puutarhamaisema. Joki johtaa metsän siimekseen, mutta koordinaateista huolimatta olemme häviämässä kartalta.

28.7. Lähtö Skultesta 6.20-19.20 saapuminen Kuiviziin

Skulte ei ehkä vastannut kaikkia odotuksia. Uusi satama se on ja meillä pätkä laivalaituria, jossa katamaraani Nirvana ennestään taivaspaikkaansa haki. Palveluista ei ollut tietoakaan, tosin ei maksustakaan. Aamuyöllä oli maaginen täysin hiljainen ja seisova hetki. Ennen kukonlaulua olivat kyllä ensimmäiset kalastajat lähteneet. Kuuden jälkeen lähdettiin windgurun tuuliennusteiden mukaan. Alku oli lupaava, mutta tuuli loppui ennen puoltapäivää. Erilaiset surriaiset hyökkisivät kimppuumme. Oli silti upea aamu. Kuuman keskipäivän killuimme plägässä lepäillen. Siitä eteenpäin ei ollut luvassa kuin vastaista pohjatuulta. Oli ankaraa kryssiäkin käytävä, jotta bensa riittäisi perille asti. Satoikin, mutta enimmäkseen oli hyvin kuuma. Kuiviziin päästiin viime bensatilkalla aika märizinä. Perillä odotti taivaallinen illallinen ja jopa kuumat löylyt. Herran kukkarossa tässä kellutaan heinäsirkkojen sirityksessä. Tähän asti raskain legi.

Ruhnu-puhnu jää taakse. Höykytystuulet sieltä sun täältä olivat tänään hellittämässä, mutta aluksi pärskytti. Kovin vastainen oli tuuli, täytyi siis pärisyttää Jammua. Loppumatkasta tuuli kääntyy lounaasta luoteeseen ja päästään vielä kunnolla purjehtimaankin. Rojaan on helppo tulla aallonmurtajasta kalasataman ohi sillan kupeeseen. Joki alkaa tästä, joten Aegir saa maistaa ihan makeaa vettä. Löydämme tuurilla oikean gourmet-ravintolan. Mikä valtava ero Ruhnun baarin ylihintaisiin pöperöihin, joita höystettiin vielä kauhuksemme (oli mennä pala väärään kurkkuun) Jari Sillanpäällä. Kuppilassa oli sen luokan äänentoistopöntöt, jotka tarvittaessa lennättäisivät katon ilmaan, jollei tuuli ole ehtinyt sitä tehdä. Ruhnun satamassa eivät veneet olleet pelkkiä näyttelyesineitä. Selvästi vaati jo oikeaa purjehdusasennetta saapua tänne. Rojan laituri on hinnoiteltu pidempiaikaiseen säilytykseen, mikä ajatus juuri nyt houkuttelee.

Ainoa harmi tänään on GPS, jonka näyttö näkyy vain osin. Se on epäilemättä saanut ämpärillisen vettä jos toisenkin. Noh lukeehan toisaalta Riianlahden kartassakin Latviyskaya S.S.R.

Roja. Sataman nimi kuulostaa eksoottisemmalta kuin se onkaan. Ihan kuin olisi Espanjassa, jos ei i-kirjainta olisi jätetty pois. Mutta tämä on aitoa Latviaa se täytyy uskoa.

 Rojan pikkuruinen satama

18.7.

Oleskelua tässä pienessä viehättävässä kaupungissa. Ihmiset osaavat onneksi yllättävän hyvin englantia ja hintataso on edullinen jopa verrattuna Viron ns. syrjäisiin kolkkiin. Täällä on useita ruokakauppoja, mutta silti edelleen liha ostetaan lihakaupasta ja kala kalakaupasta.

Kalaa saa kalakaupasta!

19.7.

Ostettiin kaksi yötä lisää Rojaan ja täällä satamassa seuranamme ovat vain latvialaiset ja muutama sakasalainen vene. Suomalaisia ei näy. Käytiin syömässä jälleen ihanassa " Osta Puse" - ravintolassa, jossa hienot pihvit saa pilkkahintaan.

20.7.

Tänään mentiin bussilla Kolkaan, jossa sijaitsee yksi Latvian kuuluisimmista luonnonpuistoista. Miten kaunista voi olla rannalla ja metsässä, kun näitä koskemattomia paikkoja katselee! Täällä ei ihmisen käden turmelus näy.  Kolka on kuitenkin niin piskuinen  paikka, että tulee mieleen ajatus, että mistähän Suomen kielen kolkka on saanut nimensä.

21.7.

Latvialaisilla on pieni laivasto Rojassa, eli noin puoli tusinaa venettä. Niistäkin kaksi on charter-toiminnassa. Matkoja luvataan tehdä Ahvenanmaalle asti. Tässä lahdella enimmäkseen näyttävät harvakseen pyörivän. Vakioporukka käy rannassa pällistelemässä ja säätämässä veneitä, muttei lähde minnekään. Satamakapteenina on nuori poika, joka juttelee mukavia ja suosittelee nähtävyyksiä matkaoppaan ottein. Täällä voi muun muassa ihailla kivistä rantaviivaa (!), joka näillä hiekkalakeuksilla lienee harvinaisuus. Ja mehän juuri sitä olemme vailla muutaman sadan merimailin jälkeen:) . Poika on pomon tiukassa talutusnuorassa, sen, jonka veneen vieressä laiturissa killumme. Satama on rauhaisa kalanhajuinen herran kukkaro. Viereiselle sillalle pysähtyy jokainen katselemaan maisemaa, johon itsekin kuulumme. Siihen tottuu, mutta vain osin. Vierasveneitä käy Saksasta ja Ranskasta saakka. Ranskan purren nimi on tietysti L´Emmanuelle. Mitähän Emmanuelle mahtaa tykätä konttiin sijoitetusta suihkusta? Hänen sinne sipsutellessaan viemäri saattaa äännellä kuin suurempikin sammakko. Muuten on kyllä aivan siistiä. Pari markettia on aivan vieressä ja lounaspaikka, missä 7 eurolla kaksi syö itsensä kylläiseksi. Upean beachin suunnassa obn luksuksempi ravintola. Herkkuillallinen kahdelle juomineen irtoaa 15 rahalla. Tämä on tyypillinen käyntisatama, joka turhaan houkuttelee puolen hinnan vuorokausilla kahden yön jälkeen. Vain me olemme viipyneet kokonaista neljä yötä, jolloin viimeisistä maksamme vain 6 euroa.

Kumiveneellä olemme käyneet pienellä jokiretkellä ja bussilla kaukaisimmassa Kolkassa, mikä todella on Latvian pohojoisin kärki.

Satamassa tuoksuu melkein tuore kala. Ukkonen pieksee meitä viimeisenä yönä. Kännykkämastoon on iskenyt salama. Kumivene on aamulla puolillaan sadevettä. Leppoisa paikka muuten, tosin täällä tuntuu sikiävän tolkuttomasti partiolaisia. Jopa ruotsalaisten meripartiolaisten laiva pöllähtää tänne suoraan Gotlannista. Häipyvät tosin yhtä äkkiä kuin tulivat.

Latvialaisia ainakin opetetaan pissaamaan. Osataanko me ilman ohjeita?

12.00-16.05

Vene olikin jämpähtänyt Rojan mutaan. Herra satamakapteeni tuli hieman avustamaan ja saatiin kuin saatiinkin paatti irti. Alkuun tulee vastaan vanhaa maininkia, jonka kyllä viriävä itätuuli nujertaa. Koneella on rämisteltävä, vasta loppupätkästä onnistuisi purjein, muttei enää jaksa. Verkkoja saa kierrellä ja niemen oletettua matalikkoa ennen Mersragsia. 13 latia maksaa, eli noin 16 euroa, ilman että palvelu paranee. Satamassa on osin NL-aikaisia rupsahtaneita rakennelmia, osin uutta, kuten tämä vieraslaituri. Sähköjä ja vesiä saa silti hakea kaukaa. Vesi satama-altaassa kyllä on puhdasta ja jälleen jokisuun makeaa. Pulahdan oitis, Silja perässä. Sataman poika käyttää hakemassa bensaa. Muutoin joku ilkeäkielinen lukisi paikan: Persrags. Ilahduttavaa, että ollaan saatu sentään gepsin näyttö kuivattua luettavaan kuntoon. Huomenna matka jatkuu.. joko Riikaan asti....

Viru Valge kans ujumine keelatud!

13.7.

Siljan huom: Oleilua Kuressaaressa ja ruoka- ja juomatäydennyksen hankkimista. Kylpyläromantiikka kukkii täällä ja tulee mieleen, että Suomessa voitaisiin hyödyntää esim. Hangossa vastaavaa.

Petri tapaa vanhan luokkakaverinsa veneenrakentajakoulutuksen ajoilta. Hän on luovuttamassa ihka uutta purkkaria suomalaispariskunnalle täällä firman puolesta.

14.7. N. 14.30-15.30

Siirrytään Roomassaareen, sillä Kuressaaresta saa helposti kaikkea muuta kivaa, paitsi bensaa. Kohtalaista idänpuoleista tuulta. Kova pähkäily, itä on luvassa huomiseksi. Niin ovat ajat muuttuneet. Ennen riitti kartta, kompassi ja peukalo. Toisaalta myös akku, hauenhampaat ja riittävä määrä olutta siihen odotukseen, mitä akun lataaminen vaati.

Hurjinta on, että muinaisten aikojen tosi ilonaiheet onni, aurinko ja myötätuuli saavat rinnalleen sellaisia asioita, kuten kumiveneen onnistunut paikkaus, laturin manuaalin löytyminen ja vahva wlan-kenttä. Vihmoo, mutta se on jo kokonaan toinen juttu.

15.7.

6.00-13.20

Tuskin saan silmäntäyttä unta viime yönä vahdatessani tuulia. Ne ärjyvät. Vaihtuu lounaiseksi aivan ennusteen mukaan. On pakko lähteä tuulirakoon, joka kestäisi vain iltapäivään saakka. Ärjäkkä on tämäkin tuuli, paikoin 14 m/s. Kuljetaan reivatulla isolla ja kakkosfokalla hirmuista vauhtia ennätyksen ollessä 10,4 solmua! Mainingit kohoavat Irbeninsalmen suulla 2-3-metrisiksi. Kastutaan likomäriksi. Istumakaukalo ei ole näemmä itsestääntyhjenevä -vaan täyttyvä. Samoin pilssi on perillä lattialautoihin asti täys. Jättiläismäiset Ruhnun omat mutanttipaarmat hyökkäävät kimppuumme jo rannan lähellä. Muuten satama on hieno ja rauhaisa. Kaikki on litimärkää. Jaluksen kiinnityksestä irtosi prikka, muttei ehtinyt loistavaa purjehdustamme pilata.

Ruhnun satamaa

16.7

Kävelyllä Ruhnussa ja tutustumista tähän 60 asukkaan saareen. Kaksi pikkuruista kauppapuotia ja kirkko. Toisessa kauppapuodissa laskimena käytettiin edelleen helmitaulua, joten aika ei ole kuluttanut tätä saarta. Tämä on eteläisin paikka Virossa ja horisontissa siintää Latvian rannikko, seuraava kohteemme. Tuuli määrää, että mihin siellä menemme ensimmäiseksi. Koko matka on tähän mennessä ollut tosi antoisa ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta tämä seikkailu kannattaa kokea.

Ruhnussa kiire pysähtyy

Etana, etana näytä sarves onko huomenna hyvät tuulet....

Niilon toiseksi viimeinen iltakävely Haapsalussa

7.7. Haapsalussa

Niilo viety bussilla Tallinnaan ja Suomen laivaan. Kaupunki alkoi pian ahdistamaan ja oli kiire takaisin Haapsaluun, jonne saavuimme iltasella.

8.7. lähtö Haapsalusta 16.00

Viereisen veneen porukka piti bileitä aamukuuteen asti ja unet jäivät siis vähiin. Käymme hakemassa ruoka- ja juomatäydennystä ja lähdemme kohti Hobulaidia, johon jäämme ankkuriin. Mikä ihana rauha!

9.7. lähtö Hobulaidista 10.20

Makoisien yöunien jälkeen jatkamme matkaa. Sama helle jatkuu jo toista viikkoa ja meri on autereinen. Koneen avulla saavumme Kessulaidiin ja vesi riittää juuri ja juuri pitämään veneen pinnalla. Kiviä ei onneksi liiemmälti ole. Ajatus matkasta Ruhnuun kangastelee mielessä. Jospa seuraavana aamuna sitä kohti.

Illalla kuului outo ääni ggsssch wroom. Äkkiä sammuivat taivaan valot, tuuli vaikersi vanteissa ja vene tärisi. Satoi hetken aikaa, mutta puolen tunnin jälkeen oli aivan tyyni.

10.7. Lähtö Kessulaidista 10.45

Tuuli etelästä masentaa innostuksen lähteä Ruhnuun. Päätämme mennä Kuivastun satamaan Muhussa. Mutta mitä ihmettä! Vierasvenesatamaa ei ole enää olemassakaan vaan ainoastaan matkustajalautta, joka sahaa mantereen ja Muhun väliä. Vastapäinen Virtsun satama voittaa ja sinne siis.

 Petri matkalla tutustumaan Kessulaidin villiin luontoon

11.7. Lähtö Virtsusta 6.30, Roomassaare 21.20

Aikaisen heräämisen jälkeen päämäänä on Ruhnu ja sinne yritämme puskea kunnes Riianlahden suulla tuuli yltyy jälleen vastaiseksi. Kolmen tunnin kryssimisen jälkeen toivottomuus herää ja pistämme veneen piihin. Kahvinjuonnin lomassa teemme uuden strategian ja kohteeksi tulee tuulien mukaan Saaremaa ja siellä Kuressaare. Emme osaa aavistaakaan kuinka rankka reissusta tulee. Otamme koneen apuun ja iso purje on myös ylhäällä. Tuuli yltyy kovaksi ja vastaiseksi ja juuri, kun olemme saavuttamassa Kuressaaren satamaan menevän väylän suun niin bensa loppuu. On mahdotonta mennä pelkillä purjeilla kapeaa ränniä pitkin vierasvenesatamaan pimeällä. Niinpä jälleen muutos matkaan. Läheinen Roomassaaren satama ottaa meidät vastaan, kun täysin purjein karautamme pikkuruiselle laiturille. Täyden kympin suoritus! Etteivät vaikeudet olisi tähän loppuneet niin satamakapteeni ilmoittaa, että yöllä klo 02.00 satamaan tulee 200 purjehtijaa juhlimaan purjehduskilpailun päättymistä! Suosiolla siirrymme aallonmurtajan toiselle puolelle ankkuriin. Saimme sentään bensatäydennystä. Ystävällinen satamakapteeni soutaa vielä myöhemmin luoksemme kysymään, että onko kaikki ok. Vitsailin Petrille, että hän tulee varmaan vielä aamulla eväskori mukanaan ja tuo juhlijoiden jättämiä ruokia ja juomia nautittavaksemme. Vihdoin lepoa 13 tunnin purjehduksen jälkeen.

 No näin huonosti ei asiat kuitenkaan olleet!

12.7. Kuressaare n. 11.00

Yöllä tuulee villisti ja tuuli yltyy lähes myrskylukemiin. Onneksi ankkuripaikkamme on suojaisa ja saamme kunnon yöunet. Aamiaisen jälkeen siirrymme Kuressaareen, johon on vain puolen tunnin matka. Ihanaa tuntea taas maa jalkojen alla! Täällä vietämme muutaman päivän ja josko sitten saavutamme sen seuraavan etappimme eli Ruhnun. Saattaa olla, että kunhan jalkamme täällä tarpeeksi vetreytyvät, niin tanssimme vaikka Saarenmaan valssia siis pyöritä kieritä pellavapäitä...

 Kuressaaren keskustan idylliä

2.7
 

Matkalla jossain...

Mietimme, miksi lokikirja.

Niinhän se on, tutkaheijastimista, kaiuista ja satelliiteista huolimatta,

että valkea kohta kartassa, terra incognito, on maa, joka valuu sormiemme läpi,

eikä ilman kirjoitusta mitään jälkeä jää.

Raaputa siis paikkasi karttaan, meren syliin, sydämesi täydeltä pohjoisen korkeutta

ja etelän syvyyttä.

Lähtö 9.20, Lohusalu 19.40

Aegir laukkasi kuin villiaasit kevätkedolla yli 5 solmun keskinopeudella sivumyötiksessä (idästä). Vain kuvitelmat Dirhamiin menosta osoittautuvat utopistisiksi. Vauhtia sai parhaiten ottamalla hieman eteläisemmän kurssin. Niin paukahti yllättäen ensin Naissaari näkyviin. Itse Lohusalun väylä oli kehnosti merkitty pelkillä pikku linjoilla, ei tosin ollut paljoa pelättävääkään.

Siljan huom: Hernekeiton keittäminen veneen ollessa 5 solmun nopeudessa ja kallellaan onnistuu sekin näköjään.

3.7.

Öhtutantsut alkavat illalla. Paikalliset pelimannit ovat hyvin suosittuja. Rauhoittuu puoleen yöhön mennessä. Päästään kuumaan saunaan, muuten jäädään illalla omien eväiden varaan. Tänään käytiin kävelyllä leppoisan rauhaisassa kylässä, mutta poodi oli aikoja sitten lakkautettu. Baariin sentään päästään loistolounaalle, mikä osoittautuu tosi tarpeelliseksi myöhemmin. Lohusalussa on ilmavuutta ja avaruutta, vaikka satama toisaalta on kuin häkissä olisi. 14-16.50 ajetaan koneella Paldiskiin. Muistitiedon mukaista vierasvenesatamaa ei lopulta lainkaan löydy. Koko porukka on sippinä, niinpä jäädään ankkuriin heti satama-alueen ulkopuolelle.

4.7 lähtö 10.20, Haapsalussa 21.20

Miehistö oli alkuun hieman myrtsinä, kun eilen lähtiessä oli kaksi vesisäiliötä tuhoutunut ja pilssivesi vain lorisi putkissa päätyen aina takaisin pilssiin. Paldiskin ”takapiha” tuntui myös alkuun hieman hassulta rahtisatamaympäristöineen. Ankkuri kuitenkin piti, kiviä ei ollut. Kippari hankki nälkiintyneelle miehistölle muonaa ja juomaa 4 km jalkapatikalla. Uudella kumiveneellä pääsi helposti maihin veneeltä.

Heti selillä saatiin myötis, vielä ”Dirhamin käännöksen” jälkeenkin tuuli ihmeellisesti seurasi ahterista. Pilvet ympäröivät, mutta aurinko oli meille armelias, mitä nyt jouduimme puoleksi tunniksi sumulauttaan. Niilo trööttäsi paineilmatorvella, josta lähinnä itse aina säikähdimme. Haapsalun eräät linjat johdattivat meidät harhaan ja koukittiin mutaa. Kierto, uusi yritys ja vihdoin ovat uupuneet, hieman kiikkuvat askeleet maissa.

6.7.

Sieltä täältä kuuluu ajoittain kitinää ja vikinää, kun sähköt toimivat miten sattuu, eikä vesi kulje aivan toiveitten mukaan. Onhan tämä toki yhä keskeneräinen projekti ja matkalla paljastuu koko ajan puutteita. Niinpä edes samanaikaiset putkimiehen -ja sähkömiehen kädet eivät riitä. Uh ja puh. Kuvittelin että tämä on vain purjevene. Mutta tämä on ihme avaruusalus, missä tapahtuu jatkuvasti kaikkea outoa ja arvaamatonta. Olisikin niin yksinkertaista, että vain nostaisi purjeet ja antaisi palaa kohti rannatonta ulappaa. Pää jäisi kotinaulakkoon ja asentajan rukkaset naulaan.

Siljan huom: Maakrapuilua Haapsalussa 4.7. - 8.7. Vesiongelmaan keksittiin ratkaisu ja sen osalta huoli ohi. Pizzataivas aukesi ja päästiin Pizza Grandeen. Huomenna bussilla Tallinnaan ja Niilo kotiin Suomeen.

P.s. Kaksi viimeistä kuvaa on Niilon ottamia upeita otoksia.

Täytyy lähtee vielä ostamaan Elmerille kauko-ohjattava vene, jonka se oli eilen bongannu kaupasta. Isänsä poika!

Silja